Markkinavuoropuhelusta eväitä vähähiiliseen toimitilarakentamiseen 

Joensuun kaupunki kutsui rakennusalan yrittäjät markkinavuoropuheluun keskustelemaan tilarakentamisen investointihankkeita koskevista vähähiilisyyskriteereistä. Tilaisuudessa esiteltiin kaupungin rakentamista koskevia ilmastotavoitteita sekä mahdollisia tilarakentamisen vähähiilisyyttä edistäviä hankintakriteerejä. Tilaisuuden tavoitteena oli käydä keskustelua potentiaalisista vähähiilisyyskriteereistä sekä selvittää mikä on yritysten kyky vastata kasvaviin vähähiilisyyttä koskeviin vaatimuksiin.   

Selkeys, ennakoitavuus ja paikallisten olosuhteiden huomioiminen keskeisiä kriteerejä määritettäessä 

Tilaisuudessa käytiin vapaamuotoisesti läpi mahdollisia rakentamista koskevia kriteereitä. Markkinoiden edustajat painottivat, että tulevien vähähiilisyyskriteerien tulisi olla ennen kaikkea selkeitä, oikeudenmukaisia ja ennakoitavia. Lisäksi he korostivat tiedottamisen merkitystä varhaisessa vaiheessa sekä siirtymäaikojen huomioimista. Kriteerien määrittelyssä tulisi markkinoiden edustajien mukaan huomioida uusin tieto ja kokemus toteutetuista piloteista.  

Alueen vetovoima ja muut paikalliset olosuhteet tulisi keskustelijoiden mukaan myös ottaa huomioon kriteereitä laatiessa. Kunnianhimoiset kriteerit eivät välttämättä toimi kasvukeskusten ulkopuolella, jossa kilpailu ei ole yhtä kovaa. Lisäksi paikallisten yritysten kyky vastata kasvaviin kriteereihin tulisi huomioida. Suurillakaan yrityksillä ei välttämättä ole vielä vaadittavia referenssejä, kun on kyse uudenlaisesta rakentamisesta.  

Hiilijalanjälki- ja energiatavoitteet potentiaalisia kriteerejä, bonus-sanktiomalli jakaa mielipiteitä 

Potentiaalisina kriteereinä keskustelijat pitivät erityisesti energiatehokkuusluokan tai hiilijalanjäljen numeraalista tai prosentuaalista tavoitetasoa. Hankekohtaisella tavoitteenasetannalla ja markkinavuoropuheluilla voitaisiin keskustelijoiden mukaan huomioida jokaisen hankkeen erityispiirteet ja tarpeet, unohtamatta kustannustarkastelua hiilijalanjälkitarkasteluiden rinnalla.  

Asetettujen hiilijalanjälki- ja energiatavoitteiden täyttymisen valvomista ja todentamista pidettiin tärkeänä suunnitteluvaiheessa, käyttöönottovaiheessa ja käyttövaiheessa. Keskustelua herätti kuitenkin se, tulisiko tavoitteiden saavuttamisen tueksi käyttää bonus-sanktiomallia. Osa kannatti sanktioiden käyttöä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, kun taas osa uskoi kannustimien olevan tehokkaampi keino. Rahallisia kannustimia tai sanktioita pidettiin vaikuttavimpana keinona, mutta myös aikataulullisen jouston antaminen nähtiin houkuttelevana kannustimena. 

Ympäristösopimukset ja -luokitukset hyviä vaihtoehtoja itse asetetuille kriteereille, tietyn materiaalin suosimista ei nähdä tarkoituksenmukaisena 

Valmiit ympäristösopimukset tai -luokitukset nähtiin hyvinä vaihtoehtoina itse asetettujen tavoitteiden ja kriteerien sijasta tai rinnalla käytettäväksi. Olemassa olevat ympäristöluokitukset ja -sopimukset antavat valmiit raja-arvot, tavoitetasot ja mittausmenetelmät, joita voidaan seurata vaikkei kohteita sertifioitaisikaan. Esimerkiksi päästöttömät työmaat -Green Deal sopimuksen asettamien tavoitteiden seuraamista pidettiin varteenotettavana vaihtoehtona tulevissa hankkeissa.  

Sen sijaan materiaalivalintoihin kohdistuvia kriteereitä ei pidetty toimivina vaihtoehtoina. Vaikka puun käyttö rakentamisessa on perinteisesti nähty ympäristöystävällisenä vaihtoehtona, oli keskustelijoiden mukaan huomioitava, että nykyään useissa muissakin rakennusmateriaaleissa on vähennetty ympäristövaikutuksia, jolloin yhden rakennusmateriaalin suosiminen ylitse muiden ei ole tarkoituksenmukaista. Myös paikallisuus ja lähituotanto nostettiin tärkeänä huomioitavana seikkana materiaalivalintoja pohtiessa. Pitkät kuljetusmatkat vaikuttavat väistämättä hiilijalanjälkeen, jolloin muualta tuotu vähähiilinen tuote voikin olla suurempipäästöinen kuin paikallisesti tuotettu tuote.   

Elinkaariajattelu ja avoin vuoropuhelu keskeisiä matkalla kohti kestävämpää kaupunkirakentamista 

Keskustelu laajeni uudisrakentamisesta myös peruskorjaushankkeiden ja purkamisen merkitykseen kiertotalouden näkökulmasta. Puheenvuoroissa korostettiin tarvetta huomioida rakennusten koko elinkaari, mukaan lukien purkaminen ja uudelleenkäyttö. Tämä tarkoittaisi kehdosta hautaan -ajattelumallin jalkauttamista käytäntöön esimerkiksi muuntojoustavuuden kautta.   

Yhteenvetona voidaan todeta, että kestävämpää kaupunkirakentamista kohti on edettävä yhteistyössä ja avoimessa vuoropuhelussa eri sidosryhmien välillä. Etenkin markkinoiden ja julkishallinnon välistä vuoropuhelua toivottiin jatkossa lisää. Selkeillä tavoitteilla, kannustimilla ja oikeanlaisella ohjauksella on mahdollista saavuttaa kestäviä ja vähähiilisiä ratkaisuja kaupunkirakentamisessa.